Euroopan unioni

Euroopan unioni (EU) on 27 eurooppalaisen jäsenvaltion muodostama taloudellinen ja poliittinen liitto. Euroopan unionin merkittävimpään toimivaltaan kuuluvat mm. sisämarkkinat, euroalue, maatalouspolitiikka ja kauppapolitiikka. Nimitys Euroopan unioni tuli käyttöön vuonna 1992 Maastrichtin sopimuksen eli Sopimuksen Euroopan unionista myötä. Euroopan parlamentti, Euroopan unionin neuvosto, Euroopan komissio ja Euroopan yhteisöjen tuomioistuin ovat EU:n keskeisimmät toimielimet.

Euroopan unionin jäsenvaltioiden yhteenlaskettu väkiluku on yli 491 miljoonaa ja pinta-ala 3 976 372 km².

Euroopan unionin jäsenvaltiot ovat Alankomaat, Belgia, Bulgaria, Espanja, Irlanti, Italia, Itävalta, Kreikka, Kypros, Latvia, Liettua, Luxemburg, Malta, Portugali, Puola, Ranska, Romania, Ruotsi, Saksa, Slovakia, Slovenia, Suomi, Tanska, Tšekki, Unkari, Viro ja Yhdistynyt kuningaskunta. Lisäksi Turkin ja Kroatian kanssa käydään jäsenyysneuvotteluja (2007).

Euroopan yhdentymisellä on pitkät aatteelliset ja historialliset juuret. Ensimmäinen maininta eurooppalaisista, “Europeenses”, löytyy kronikasta, jossa kuvataan Poitiers’n taistelua vuonna 733. 1400-luvulla paavi Pius II propagoi Euroopan käsitettä nimenomaan turkkilaisten suuntaan viestinään se, että islamilainen Turkki ei voi voittaa mahtavien valtioiden Eurooppaa, vaikka olikin onnistunut valloittamaan Konstantinopolin.

Yhden ensimmäisistä esityksistä rauhanomaisesta yhdistymisestä yhteistyön ja yhdenvertaisen jäsenyyden pohjalta teki pasifistisesti asennoitunut kirjailija Victor Hugo vuonna 1851.

Nobelisti Aristide Briand kuvasi Euroopan integraatiohanketta 1920-luvulla “Euroopan moraaliseksi unioniksi”. Kirjailija Paul Valéryn mukaan Euroopan vallan perustan muodostavat “Jerusalem, Ateena ja Rooma”. Euroopan komission puhemies José Manuel Barroso on tähdentänyt, ettei tule unohtaa myöskään “arabi-islamilaisia, slaavilaisia ja kelttiläisiä lähteitämme”. Vuoden 1948 Eurooppa-kongressissa paneurooppalaisen liikkeen perustaja, herttua Richard Coudenhove-Kalergi julisti menneisyyden kahden jaloimman perustan olevan kreikkalaisen individualismin ja kristillisen sosialismin.[1]

Euroopan unionia voinee luonnehtia pohjimmiltaan rauhanomaisen kansainvälisen konfliktinratkaisun malliksi. Se toi yhteen valtiot, jotka olivat vuosisatojen ajan taistelleet keskenään. Karl Deutsch on luonnehtinut EU:ta turvallisuusyhteisöksi. Rosemary Footin mukaan sekä Yhdysvallat että Euroopan unioni ovat maailman kaksi suurinta normiyrittäjää: ne luovat ja vievät normeja.[2]

Euroopan yhdentymiskehityksessä voidaan erottaa kaksi eri suuntaa, yhtäältä yhteistyön syveneminen, kun jäsenmaat siirtävät uusilla perussopimuksilla toimivaltaa keskuselimille ja toisaalta laajeneminen uusien maiden liittyessä jäseneksi.

Euroopan unionilla on yhdeksän toimielintä, ja niillä on kullakin omat tehtävänsä unionin hallinnossa. Toimielimet ovat Euroopan parlamentti, Euroopan unionin neuvosto, Euroopan komissio, Euroopan yhteisöjen tuomioistuin ja Euroopan tilintarkastustuomioistuin sekä talous- ja sosiaalikomitea, alueiden komitea, Euroopan keskuspankki ja Euroopan investointipankki.

Euroopan unionin poliittisesta järjestelmästä puuttuu selkeä, parlamentin enemmistön tuesta riippuvainen hallitus. Perinteiset hallitustehtävät jakaantuvat unionissa neuvoston ja komission kesken. Näistä kahdesta vain komissio on vastuussa parlamentille, kun taas neuvosto muodostuu jäsenvaltioiden hallitusten jäsenistä ja he taas ovat vastuussa jäsenvaltioiden parlamenteille.

- Euroopan parlamentti on kansanedustuslaitos, joka on vuodesta 1979 valittu suoralla vaalilla. Sen edeltäjä oli Euroopan hiili- ja teräsyhteisön yleinen edustajakokous. Jäsenmaista valittavat edustajat eli “mepit” (Member of the European Parliament) valitaan jäsenvaltioissa samanaikaisesti järjestettävillä vaaleilla.
- Euroopan unionin neuvosto eli Ministerineuvosto on tärkein lakiasäätävä elin; yksikään EU-laki ei voi tulla voimaan ilman neuvoston tahtoa. Neuvostossa on ministeritason edustaja jokaisesta jäsenvaltiosta (esim. maatalousasioissa maatalousministeri ja talousasioissa valtiovarainministeri).
- Ministerineuvoston kokoontuessa valtion- tai hallitusten päämiestasolla kutsutaan sitä Eurooppa-neuvostoksi. Näissä tavallisesti neljä kertaa vuodessa tapahtuvissa huippukokouksissa päätetään EU:n yleisestä politiikasta.
- Euroopan komissio vastaa aloitteista, käyttää neuvoston delegoimaa itsenäistä päätösvaltaa ja valvoo säädösten toimeenpanoa (puheenjohtaja José Manuel Barroso).
- Euroopan yhteisöjen tuomioistuin valvoo päätösten laillisuutta ja tulkitsee perussopimuksia luoden samalla EU-lainsäädäntöä, joka on kansallisten lakien yläpuolella. 25 tuomaria, yksi jokaisesta jäsenmaasta, esim. suomalainen Allan Rosas.
- Talous- ja sosiaalikomitea ja alueiden komitea antavat lausuntoja niiden toimivaltaan kuuluvissa asioissa: yhteinen maatalouspolitiikka, liikennepolitiikka, sisämarkkinoita koskevat säännöt, sosiaalipolitiikka, koulutuksen tukeminen, kuluttajansuoja, ympäristöpolitiikka, rakenne- ja aluepolitiikka, teollisuuspolitiikka, tutkimuksen edistäminen, kulttuurin tukeminen, terveydenhuolto.
- EU:n lukuisat erillisvirastot on perustettu tiettyjä teknillisiä, tieteellisiä tai hallinnollisia tehtäviä varten. Näitä virastoja on ympäri EU:ta. Esimerkiksi perusteilla oleva EU:n kemikaalivirasto (ECA) sijoitetaan Suomeen, Helsingin ydinkeskustaan.